Välillä ajattelen kuinka outoa onkaan, että juuri minä kirjoitan blogia. Mistä syystä tällaisi ajatuksia? Nähkääs, rakastan kirjoittamista. Olen aina pienestä asti rakastanut. Nuorempana kirjoittelin paljon tarinoita. Annoin mielikuvitukseni lentää. Nykyäänkin esseissä ja muissa kirjoitelmissa kirjoitan käyttäen hyvin kuvailevaa kieltä. Mikä tässä blogin pitämisessä nyt sitten on niin outoa? Kirjoitan aina käsin. En oikeastaan pidä ollenkaan koneella kirjoittamisesta. Mielestäni paperille on helppo siirtää syvimmät tunteensa, teksi on helpompi saada eloon. Tietokoneella asia onkin täysin päinvastainen. Koen, etten saa koskaan omaa tunnetilaani välitettyä kunnolla vain näppäimistöä näpyttelemällä. Tästä syystä minusta tuntuukin, että blogini teksti on välillä aivan järkyttävää luettavaa. En tiedä pitäisikö minun kirjoittaa teille, rakkaat lukijani, puhekielellä, sillä samalla tyylillä, jolla keskustelen FB chatissä ystävieni kanssa, vaiko asiatyylillä, jolla kirjoitan mm. koulutöitäni. Olisiko teillä esittää toiveita asiaan? Käsin kirjoittaessani minun ei tarvitse edes miettiä asiaa, teksti syntyy paperille kuin itsestään.
