I'm just a dreamer I dream my life away

Unelmointia unelmoinnin perään... Eilen tein yhdessä äitini kanssa visiitin Raumalle rakasta mummuani tapaamaan. Kahviteltiin ja jutusteltiin mukavia. Mummu näytti vanhoja rannekellojaan ja antoi minun valita niistä mieluiset. Otin yhden kauniin ja yksinkertaisen rannekellon selkeällä kellotaululla, sekä upean kultaisen kelloriipuksen. Kuvat voisin jossain vaiheessa napsaista ja laittaa teillekin näytille. Kellot eivät siis jostain syystä käy ja tarkoitus olisikin ensiviikolla käydä näyttämässä niitä kellosepällä. Saattaa olla, että ongelma on niinkin pieni kuin loppuneet patterit. Tai sitten jotain suurempaa, se selvinnee tulevalla viikolla. Mummum tapaamisen lisäksi kahvipöytäkeskusteluumme otti osaa myös mummuni hyvä ystävä. Olin jo aikaisemmin kuullut hänellä olevan tuttavia rapakon takana. Halusin kuulla lisää. Keskustelimme aiheesta ja USAkuumeeni nousi taas nousemistaan. Miten jokin paikka, maa voikaan tuntua niin oikealta, niin omalta paikalta? Vielä pitäisi sitten keksiä mitäs sitä haluaisi elääkseen tehdä...

Kuvat: We♥it