Still alive

Täällä ollaan taas ja hengissä vaikkakin hädin tuskin. Miten se aina tuntuu siltä, että loman jälkeen arkeen paluu vaatisi vielä uuden loman? Aamuisin on niin tuskaista nousta ja selviytyä koulun penkille uutta oppimaan. Täällä päin puhaltelevat uudet tuulet. Jo marraskuussa ihanan asuntoni vuokrasopimus päättyi. Joulukuu meni puoleen asti matkustellessa, ja ah miten ihana reissu tämäkin taas oli! Sanoisin, että yksi parhaimmista koskaan tekemistäni matkoista! Paluu maailmalta oli ihanan pehmeä, kun edessä oli mukavan tunnelmallinen joulu kotona Naantalissa äidin ihanan joulupöydän äärellä. Koko loma kuitenkin sujahti niin vauhdilla ohi, että avasin tietokoneeni eilen ensimmäistä kertaa yli kuukauden tauon jälkeen.

Viikonloppuna muutin takaisin Pietarsaareen, opiskelija-asuntolaan, jossa suuri osa luokkalaisistankikin asustaa. Hassua miten tammikuussakin vielä pääsee pyörällä kulkemaan. Minä siis kuulun niihin, jotka eivät pyöräile lumen ja jään kesken. Voin kertoa, että silloin tilanne olisi jää 1 Nella 0.

Tarkoitus olisi saada tänne bloginkin puolelle vähän kuvia ja infoa matkasta. Ihan heti en sitä kuitenkaan uskalla luvata, kun on tässä vähän muutakin rästihommaa ehtinyt kertyä. Ja mieli on aivan muualla. Haaveilen nyt niin kovasti maailmalle lähdöstä, että oksat pois! Vaihtoon? Au pairiksi? Vapaaehtoistyöhön? Kouluun? Töihin? Reppureissaamaan? Oisko jollain vastauksia mun miljooniin päässä pyöriviin kysymyksiin?

(Kuvat Marraskuulta mummun 80-vuotisyllätyssynttäreiltä.)