Friends

Tänään oli viimeinen työpäivä, ja nyt sit mullakin alkoi vihdoin loma!:) Mun ihana ystäväporukka tuli meille illalla ja tehtiin pitsaa alusta loppuun ongelmien kautta. Mut oli muuten maukasta namii :P Ai juu, en sit tänään vastannu mitään mallikansio kysymykseen, mutta aion huomenna ottaa yhteyttä ja vähän kysellä lisää:)

Oon tässä tänään jotenkin päätynyt pohdiskelemaan elämää ja itseä. Sitä millainen oon ja haluaisin olla. Oon nyt tässä viimeisen puolenvuoden aikana saanu ympärilleni tosi ihanan tiiviin ja tärkeen ystäväporukan. (tiiän et kaikki nää mun neiteet lukee tätä;)) Mun täytyy kuitenkin sanoo, et tuntuu et en ois ihan oma itteni mun porukassa. Tai siis mul on kyl tosi kotoisa ja mukava olo ja meil on aina ihan huippuu yhessä. Mut ehkä siinä se vastaus just piileeki: me pidetään aina HAUSKAA. Arjesta on tullu yhtä juhlaa. Onhan se ihanaa, mut tavallaan kaipaan sitä normaalia arkeakin. Hetkiä jolloin voin vaan olla, yksin. Omaa aikaa.

En mistään hinnasta haluis luopuu mun naisista! En oo ikinä ennen kuulunu mihinkään tällaseen porukkaan, ja must tää on aivan mahtavaa! On sellanen kokonaisempi olo kun ollaan yhessä:) Ja jotenkin tuntuu, etten tiiä osaisinkokaan enää ees palata siihen arkeen. Mut toisaalt täytyyks elämän ees olla kuivaa ja maistua pahvilta? Täytyyks joka päivän olla edellisen toisto? Tää nyt oli vaan tämmönen... Joskus must tuntuu et jotku asiat on vaan paljon helpompi kirjottaa ku sanoo ääneen.