Life

Joskus sitä sattuu jotain, mikä pysäyttää pienen ihmisen miettimään. Sattuu jotain. Onnettomuus. Ei kuolonuhreja. Laittaa silti miettimään. Mitä jos? Mitä jos autossa istuneilla ei olisikaan ollut turvavöitä? Mitä jos olisi käynyt pahemmin? Mitä jos... Ei, ei saa jossitella, täytyy iloita ja kiittää Luojaa, ettei mitään pahempaa tapahtunut. Miten helppoa se onkaan vain istua autoon ja olla laittamatta turvavyötä. "Ei tästä ole pitkä matka." "Luotan kuskiin." yms. turhia ja typeriä tekosyitä. Aina tulisi käyttää turvavöitä. Noh nyt tää meni pelkäks valistamiseks, vaikkei pitäny. Tarkotus oli kertoa, et aina ku tapahtuu jotain pysäyttävää, ainakin mä suuntaan katseen tulevaan. Mitä kaikkea haluan nähdä, kokea, tuntea ja aistia tulevaisuudessa. Onnettomuuksissa on vaan yks hyvä puoli. Ne yleensä opettaa jotain.

Hyi yök! Eksyin (tyhmänä) googleen kattomaan kuvia hakusanalla car accident ja eiköhän siinä melkein ensimmäisenä kuvana ollut mies, jolta oli pää irronnu :s Tästä nään sit painajaisia viikkokausia. Mut tuntevat tietää, et kammoksun verta ja kaikkia loukkaantumiskertomuksia yms. Ei mul mitään pahoja unia tuu jos katon sellasia pelottavia kauhuleffoja, joissa on se tunnelma pidetty sillee pelolla ilmassa, mut se on sit ihan eri juttu jos katon/nään/kuulen jotain verijuttuja. Aina ku suljen silmät ni ne kuvat pomppii mun mielessä. Esim. nyt toi irronnut pää...  Eikä muuten varmaan ollu turvavyötä tolla. Mä ainakin käytän aina turvavyötä tästä eteen päin! (Ei sais todellakaan nauraa, mut nyt ku luin mitä kirjotin ni sain sellasen mielikuvan, et mun mielessä pomppii yksinäinen pää ton mun tekstin perusteella :DDD)

Mulle itelle, eikä kellekään tosi läheiselle oo koskaan sattunu mitään hirveen vakavaa, mistä saankin olla tosi kiitollinen. On vaan aina jotenkin niin vaikee suhtautuu järkevästi kaikkiin ikäviin juttuihin... Sitä jää just aina miettimään ja jossittelemaan ja taas sen jälkeen miettimään... Mut kaikki on nyt onneks hyvin ja voidaan taas iloita siitä.